Viisi näyttelijää seisoo lähekkäin lavalla, kaikki pukeutuneina samanlaisiin asuihin, joiden hartioilla on suuret valkoiset turkisstoolat. He nauravat ja hymyilevät toisilleen lämpimässä ja yhteisöllisessä tunnelmassa. Oikealla puolella toinen näyttelijä seisoo hieman erillään, pukeutuneena violettiin takkiin ja turkisdetaljeihin, ja puhuu iloisesti punaiseen vanhanaikaiseen puhelimeen elehtien samalla vapaalla kädellään. Vasemmalla näkyy lähikuvassa henkilö punaisissa aurinkolaseissa puhumassa harmaaseen puhelimeen, osittain turkisstoolan peittämänä. Tumma tausta korostaa ryhmän ilmeitä ja pukuja näyttämövalossa.

Selkokieli

Mitä on selkokieli?

Selkokieli on saavutettavaa kieltä. Sitä on helpompi ymmärtää, sillä kieli on yksinkertaisempaa ja sisällöt selitetään selkeästi. Selkokieltä käytetään kirjoitetuissa teksteissä ja puheessa.

Selkokieli on olennainen osa selkeää viestintää. Viestinnän selkeyttä voidaan tukea myös kuvilla ja videoilla sekä tekstin asettelulla. Selkeä viestintä ei kuitenkaan tarkoita, että viestin sisältö olisi yksinkertaistettu tai vähemmän merkityksellinen.

Selkokielistä viestintää Suomessa edistää Kehitysvammaliiton Selkokeskus. Keskuksen mukaan noin 800 000 suomalaista voi hyötyä selkokielestä. Heihin kuuluvat muun muassa henkilöt, joilla on kehitysvamma tai muistisairaus ja henkilöt, joiden äidinkieli on muu kuin suomi tai ruotsi. Tutustu lisää osoitteessa: https://selkokeskus.fi/selkokieli/

Selkokieli teatterissa

Teatteriesitysten työryhmien jäsenet ja katsojat voivat parhaimmillaan olla joukko moninaisia ihmisiä, jotka sijoittautuvat ominaisuuksiltaan kykenevyyden kirjon moniin eriin kohtiin. Jos selkokieltä ja selkeää viestintää käytetään osana teatterissa työskentelyä ja esityksiä, kasvaa moninaisten tekijöiden ja katsojien mahdollisuudet osallistua esityksen tekemiseen ja sen katsomiseen.

Selkeä viestintä harjoituksissa ja suunnittelupalavereissa voi tarkoittaa, että:

käytetään yksinkertaista kieltä ja selkeitä viittauksia
varataan aikaa kysymyksille ja epäselvyyksien selittämiselle
luetaan kirjallista tietoa ja käsikirjoitusta ääneen
tarjotaan kuvitettuja käsikirjoituksia (kuvat kuvaavat esityksen avaintapahtumia kohtauksittain)
tarjotaan lisätukea kulissien takana
hidastetaan tempoa, pidetään tarpeeksi taukoja ja varmistetaan, että kaikki pysyvät mukana.

Yleisölle selkeä viestintä voi tarkoittaa:

selkokielistä tietoa esityksestä
maksuttomia avustajalippuja
ennen esitystä järjestettäviä selkokielisiä teosesittelyjä, joissa avataan esityksen maailmaa, hahmoja ja juonen ymmärtämistä helpottavia asioita. Esittely voi olla myös kirjallisessa, selkokielisessä muodossa esim. teatterin aulassa.
niin kutsuttuja rentoja esityksiä (relaxed performances), joissa katsomoon jätetään valoa, äänitasoja lasketaan hiljaisemmaksi ja joissa yleisö voi tarvittaessa keskustella tai poistua salista kesken esityksen.

Luova selkoviestintä

Luova selkoviestintä tarkoittaa, että selkeä viestintä on sisällytetty osaksi itse esitystä – repliikkeihin, kerronnantapaan, lavastukseen, visuaalisuuteen ja äänimaailmaan. Se on osa taiteellista kokonaisuutta, jota koko yleisö kokee yhdessä. Paras tapa sisällyttää selkeää viestintää esitykseen, on kutsua työryhmään selkokielestä hyötyviä tai sitä käyttäviä taiteilijoita ja asiantuntijoita.

Livsfarligt på allvar! -esitys

Livsfarligt på allvar! -esityksen työryhmä koostui DuvTeaternin näyttelijöistä ja työntekijöistä, Taideyliopiston Teatterikorkeakoulun opiskelijoista, Svenska Teaternin suunnittelijoista ja näyttämöhenkilökunnasta sekä freelance taiteilijoista. Moninaisella työryhmällä oli monia erilaisia henkilökohtaisia valmiuksia, tarpeita ja toiveita.

Luova selkoviestintä oli osa työryhmän työskentelyä läpii koko harjoitusprosessin ja esitysjakson. Sen mukanaolosta vastasi DuvTeatern, joka on yli 25-vuotisen historiansa aikan kehittänyt lukuisia luovan selkoviestinnän työtapoja.

Videolla DuvTeaternin toiminnanjohtaja Sanna Huldén esittelee itsensä ja kertoo, mikä DuvTeatern on:

Viisi DuvTeaternin luomaa työtapaa:

1. Riittävästi aikaa tutustua

DuvTeatern kutsuu kaikki esityksen työryhmään kuuluvat mukaan suunnitteluun heti prosessin alkuvaiheessa. Myös Livsfarligt på allvar! -esityksen työryhmä sai riittävästi aikaa löytää yhteisiä tapoja kommunikoida ja muodostaa työryhmästä yhdenvertainen.

Yhteinen työskentely alkoi tapaamisilla ja työpajoilla noin kaksi vuotta ennen ensi-iltaa. Työryhmä ehti tutustua toisiinsa ennen harjoitusten alkua ja löysi työtapoja, jotka rakentuivat osallistujien yksilöllisille vahvuuksille.

2. Yhteiskirjoittaminen

DuvTeaternin esitykset luodaan aina yhdessä koko heidän ensemblensä kanssa. Aiheen, teeman ja tyylilajin valinta perustuu näyttelijöiden ehdotuksiin, ja esityksiä tehdään improvisaation ja yhteiskirjoittamisen keinoin. Tavat ovat muokattavissa jokaiselle ensemblen jäsenelle saavutettaviksi.

Tässä luovassa prosessissa on tilaa monenlaisille näkökulmille, ideoille, ilmaisutavoille ja sanojen tai sisältöjen muotoiluille. Kaikki harjoituksissa syntyvä materiaali dokumentoidaan ja muokataan edelleen esitykseksi.

Prosessi ei edellytä erityisiä fyysisiä tai kielellisiä taitoja, eikä edes kykyä kirjoittaa itsenäisesti.

Videolla näyttelijä Roy Eriksson esittelee itsensä ja kertoo esityksen Livsfarligt på allvar! käsikirjoittamisesta sekä teoksessa käytetyistä eri kielistä:

3. Selkeä näyttämökieli

Koska näyttelijät olivat itse mukana kirjoittamassa esityksen käsikirjoitusta, lavalla kuultiin paljon selkokieltä. Selkokieliset repliikit olivat lyhyempiä ja sisälsivät vähemmän vaikeita sanoja.

Esityksessä oli myös kertojia, jotka puhuivat selkokielellä: kaksi etsivää selitti raportin avulla missä ja milloin murha tapahtui ja ketkä olivat paikalla.

Videolla Eriksson kertoo selkokielestä ja siitä, kuinka toimittiin silloin, kun esityksessä palkkamurhaaja käytti vaikeita sanoja:

4. Tukea ymmärtämiselle

Luovan selkoviestinnän avulla esitykseen voidaan sisällyttää repliikkejä ja tilanteita, jotka tukevat näyttelijöiden (ja yleisön) ymmärrystä.

Livsfarligt på allvar! -esityksessä roolihahmot saattoivat esimerkiksi pyytää toisiaan selittämään jonkin vaikean asian tai puhumaan selkokieltä. Lisää selkeyttä kerrontaan toivat myös puvustuksen sisältämät värikoodit ja taustalle heijastetut kohtausten otsikot sekä muut visuaaliset elementit. Suuri taustalle heijastettu kello helpotti esityksen seuraamista silloin, kun juoni hyppi ajassa edestakaisin.

Videolla näyttelijä Yvonne Heins ja ohjaaja Mikaela Hasán esittelevat itsensä ja keskustelevat tuen antamisesta lavalla, siitä kun on vaikeaa ymmärtää ja huumorista:

5. Kanssanäytteleminen

Esityksen ensemblessa oli mukana viisi näyttelijäopiskelijaa Taideyliopiston Teatterikorkeakoulusta. Yhteistyön aikana opiskelijat oppivat DuvTeaternin johdolla kanssanäyttelemisen taitoja. Kokemus oli opiskelijoille tärkeä. DuvTeaternin tapa työskennellä vaati opiskelijoilta uudenlaisia valmiuksia näytellä ja tehdä yhteistyötä.

Teatterikorkeakoulun opiskelijat ja DuvTeaternin näyttelijät tapasivat toisensa ensimmäistä kertaa kaksi vuotta ennen ensi-iltaa. Tämä mahdollisti sen, että näyttelijöillä oli riittävästi aikaa tutustua toisiinsa ja kohdata uuden työskentelytavan synnyttämiä ennakkoluuloja ja pelkoja.

Opiskelija Josef Donner kertoi aivan aluksi pelänneensä, että hänen tehtävänsä DuvTeaternin näyttelijöiden rinnalla jää avustajamaiseksi. Hän pohti, onko heidän mahdollista luoda välilleen yhdenvertainen ja kollegiaalinen suhde. Harjoitusten alettua hänelle kuitenkin pian selvisi, että työryhmän kaikki näyttelijät olivat yhdenvertaisessa asemassa toisiinsa.

Videolla Teatterkorkeakoulun opiskelija Josef Donner esittelee itsensä ja kertoo kokemuksistaan yhteistyöstä DuvTeaternin kanssa:

Lopuksi DuvTeaternin näyttelijä Roy Eriksson lähettää terveisiä muille teattereille ja kutsuu yhteistyöhön DuvTeaternin kanssa:

Lisätietoa DuvTeaternista: www.duvteatern.fi